Bodrum, Turkki

Matkalla tänne tunsin lievää pahoinvointia - paatti keinui ja vaappui, piti meteliä kuin vetelisi viimeistä päiväänsä. Kolmas turkkilainen, jonka tapasin, kertoi minun ehdottomasti tarvitsevan turkkilaisen poikaystävän ja hän olisi siihen rooliin paras. Check-in:n tekeminen hostelliin ei onnistunutkaan käden käänteessä, sillä ennen sitä minulle tarjottiin aamiainen viiden turkkilaisen seurassa. Oliiveja, rucolaa, tomaattia, paprika-salami munakasta, viinirypäleitä, turkkilaista teetä... Kaikkia mausteita unohtamatta. Nams!

Hostellini on sokkeloinen ja jokseenkin epäsiisti, mutta täällä tapaa jos jonkinmoista matkaajaa; kaikki ystävällisiä ja iloisia. He suorastaan odottavat kaikkien istuvan saman pöydän ääreen. Tapasin kalifornialaisen miehen, jonka kanssa lähdin tutkimaan viereisen kaupungin rantoja. Matkaseurani oli mitä mahtavin, kuulin elämäntapareissaajan tarinoita eri puolilta maailmaa. Rannat... No, löysimme ainakin kirkkaan puhdasta vettä. Kiviä liikaa ja rannassa hiekkaa vain pari hassua metriä. Meidän tavan tallaajien lisäksi täällä nähtävästi lomailee varakkaampaakin väkeä, sillä löysimme myös korkeatasoisempia rantaklubeja.

Ensimmäinen tunne tästä paikasta on se, etten pidä siitä. Tuntuu siltä, ettei täällä voi hengittää. Ehkä se johtuu kaupungin suuresta koosta ja ahtaudesta. Et koskaan näe kovin kauas, sillä talot ovat vieri viereen rakennettu ja kadut yhtä labyrinttia.

Toisaalta, ehkä ahdistus täällä johtuu siitä, että ikävöin paljon Kosia ja uusia ystäviäni. Olen alkanut inhota hyvästien jättämistä. Viimeiset päivät olen ollut hiljaisella tuulella. Ensin ei oikein tiennyt, mitä läheisimmille ystävilleen sanoisi. Sitten on surullinen, koska ei osannut sanoa oikein mitään.

Ehkä tämä parin päivän Bodrumin pysähdys on hyvästä; saa ikävöidä aikansa täällä ja on sitten valmis uusiin seikkailuihin Tansaniassa.

Paperi kourassa on helppo hymyillä!

Nyt on kuukauden puristus opiskelua ohi! Pari viimeistä päivää ovat olleet yhtä jännitystä ja riemunkiljahduksia. 

Meillä oli siis eilen loppukokeet; päivä koostui teoria-, drinkki- ja baarikokeesta. Teoria- ja drinkkiosuus oli kaiken täällä opitun kirjoittamista. Teoriakysymyksiä oli varmaan satakunta ja joku sanoi, että drinkkejä kysyttiin 65. Itse en vaivautunut laskemaan, sillä istuin jo muutenkin kokeessa lähes viisi tuntia.

Otin ehkä eniten paineita baarikokeesta. Siinä piti valmistaa 12 drinkkiä mahdollisimman huolellisesti ja nopeasti. En ole koskaan aiemmin ollut tuollaisessa testissä. Pelkäsin, että jäädyn totaalisesti, enkä osaa tehdä mitään. Drinkit annettiin kaksi kerrallaan tehtäväksi. Toisen parin kohdalla huomasin, kuinka käteni alkoivat täristä. Päätin unohtaa sen, ja pian koe olikin ohi. Olen tyytyväinen 13 minuutin aikaani ja siihen, että muistin kaikki drinkit oikein. Virheinä vain yksi ylikaato ja jotain muuta pientä.

Tänään kuulimme loput tulokset. Ylitin roimasti omat tavoitteeni; läpäisin kurssin arvosanoin B ja 90%. Olen ollut aina surkea reseptiikassa - tai ainakin luullut olevani -, mutta tällä kertaa suorastaan loistin drinkkitestissä. Olo on iloinen ja helpottunut!

Nyt, hyvät ystävät, minä vaihdan vapaalle ja alan valmistautua kurssin päättäjäisjuhliin!

Flairia, lukemista ja koti-ikävää

Nyt on flairtending-koekin takana. Omalta osaltani meni vähän metsään, vaikka osaankin kaikki liikkeet melko hyvin. Tuli jokunen pudotus ja hajotinpa kokeeksi yhen pullonkin. Iloa ja naurua kuitenkin riitti, niin omaa suoritusta jälkikäteen kerratessa ja muiden sarjoja seuratessa. Meistä jokaisella tuntuu olevan oma persoonallinen tyylinsä lajissa, mikä korostuu amatöörimäisissä virheissämme.

Enää on yksi normaali koulupäivä jäljellä ennen loppukokeita. Olen kerrannut pitkin viikonloppua asioita ja tuntuu siltä, että vieläkin on aivan liian paljon asioita, joita en muista. Olen lukenut ja kirjoittanut ja hokenut drinkkejä kyllästymiseen asti, tehnyt niistä erilaisia ryhmiä, etsinyt niille muistisääntöjä, keksinyt niistä tarinoita... Yksi poika kuulema tekee drinkkiohjeista lauluja lastenlaulujen sävelin. Jos olisin yhtään musikaalisempi, kokeilisin minäkin!

Viikonloppuna olin kurssikaverini kanssa lukemassa eräässä viihtyisässä kahvilassa, kun kahvilan omistaja keskeytti meidät ja pyysi meitä keksimään kolme uutta drinkkiä seuraavan kauden juomalistalle. Tehtävä oli hauskaa harjoitusta, saimme hieman pähkäillä käytännönläheisemmin oppimiamme drinkkejä ja rankata niistä sopivimmat. Mukavaa vaihtelua pänttäämiselle!

Kotiinlähtö alkaa puhututtaa täällä. Valtaosa on innoissaan, toiset suunnittelevat kimppakyytejä kentälle. Se saa minunkin koti-ikäväni taas kasvamaan. Kaipaan toki minulle rakkaita ihmisiä, mutta nyt aivan erityisesti nelijalkaista ystävääni, kultaista Rico-koiraa. En ole ollut koskaan siitä erossa näin kauaa. Viikonloppuna ikävä hieman helpotti, kun veljeni soitti ja - niin naurettavalta kuin se kuulostaakin - pääsin skypettämään koirani kanssa. Tuskinpa Rico ymmärsi, mutta minulle se oli tärkeää. Se höristeli korviaan tutun äänen kuullessaan ja kallisteli päätään, kun vilkutin. Onneksi tiedän, että se on vanhempieni luona hyvissä käsissä ja elelee onnellista maalaiskoiran elämää.

Yksi paikoista, joihin karkaan lukemaan.

Rico skypettää :)

Kurssikaverini Jal flairaa.

Ajatuksia kurssilta

Pakollinen hehkutus: Freepour-koe läpi! Olo helpottui kovasti. Pahin kuitenkin on vielä edessä; ensi viikolla on neljä loppukoetta, joista kolme samana päivänä. Valtava määrä opiskeltavaa ja kerrattavaa.

Kokonaiskuva kurssista alkaa pikku hiljaa rakentua. Lähdin kurssille oppiakseni ja kokeakseni uutta, en niinkään todistuksen vuoksi. Jos en pääse kokeita läpi, se ei maata kaada. Minulla on kotona työpaikka, pian hyvät paperit alan koulusta, työkokemusta ja tarvittaessa suosittelijat eteenpäin. Jatko-opiskeluihin pääsen varmasti, jos niin haluan. Onneksi asennoitumiseni ja tilanteeni on näin hyvä, sillä tiedän että osalla kurssilaisista on kovat paineet kurssin läpi pääsemisestä. Ehkä he ajattelevat, että alalle työllistyäkseen he tarvitsevat paperit. Itse ravintolassa 17-kesäisenä työni aloittaneena tiedän kuitenkin, että on niitä muitakin, parempiakin, teitä. Suomessa tämä kurssi ei ole luullakseni kovinkaan tunnettu, mutta senhän näkee vasta sitten, jos todistusta pääsee esittelemään.

Kurssi ei myöskään missään nimessä toimi niin, että jos sinulta löytyy puolitoista tonttua rahaa ja raahaudut joka aamu jonkinlaisessa kunnossa kouluun, sinusta tulee baarimestari. Kurssin läpi pääsemiseen saa nähdä paljon vaivaa vapaa-ajallakin ja koulussa on parempi olla virkeänä. Jos pelkkää juhlimista etsii, Kosilta varmasti löytyy edullisempiakin majoitusvaihtoehtoja. Tosin enhän ole vielä nähnyt, kuinka suuri osa meistä todistuksen käteensä saa, mutta luulen, etten itse tee turhaa työtä opiskellessani iltaisin.

Toivon, ettei kukaan kuvittele olevansa oikea valmis baarimestari täältä valmistuessaan. Käytännön työ on varsin erilaista, eikä vankkaa työkokemusta korvaa mikään. Hyvän pohjan alkavalle uralle täältä varmasti saa, jos viitsii nähdä vaivaa asian eteen. Vaivannäkö jatkuu kuitenkin myös kurssin jälkeen.

Kurssi kokonaisuudessaan on hieno kokemus. Olen iloinen kaikesta uudesta oppimastani. Kaikki uusi tieto on minulle tärkeää, olenhan itsekin suhteellisen uusi tulokas baaripuolella. Olen myös kehittänyt omaa työnteon rutiiniani tehokkaammaksi ja huomannut tekeväni joitakin todella turhia virheitä perusasioissa. Toivottavasti muistan uudet asiat, kun joskus hamassa tulevaisuudessa pääsen kotiin ja käyttämään niitä!

Kuvassa kokeen jälkeen yllättäen melko autioksi jäänyt freepour-asemamme. :)

Viikko nro 2

Niin vaan taas viikko hujahti, ja onkin ollut yhtä ylä- ja alamäkeä, mitä kouluun tulee. Freepour on silkkaa lottoarvontaa meikäläisen rytmitajulla. Toivottavasti huomenna on onnen päivä, kun on freepour-kokeet.

Lisäksi karmea väsymys - tämä normaali päivärytmi ei tosiaan ole minua varten. Rakastan puolille päivin nukkumista ja myöhään valvomista. Ah, kun pääsen sitten joskus kotiin... Olen hukannut illat lukemalla väsyneenä, tuloksetta. Mikään tieto ei ole ainakaan korvien väliin jäänyt ja viikon kokeet menneet miten menneet.

On toki ollut hauskaakin. Koulussa sain päälleni parit epäonnistuneet cosmopolitanit (sai tosin opettajakin osansa) ja väärästä vastauksesta teoriakysymykseen tönäisyn altaaseen. Uhkasi se opettaja käyttää rankaisuna huonosti opetelluista läksyistä koko päivän flairaustakin, mutta taisi huomata että innostuin ja jätti väliin.

Jaksoin peräti yksiin juhliin viikonloppuna, vaikka ensin aioin mököttää alabaarissa koko viikonlopun. Juotiin jotain karmeaa sekoitusta eri viinoja pulkasta porukalla, tanssittiin pöydillä ja pidettiin hauskaa. Siihen vielä paljon unta, auringonottoa ja lueskelua ja minun viikonloppuni on paketissa.

Aajoo, ja olihan meillä yövieraskin eräänä yönä. Aamulla sängystä noustessani huomasin sivusilmällä jotain pientä, mutta kuitenkin liian isoa, vilistävän huoneen nurkkaan. Keräsin kimpsuni ja kampsuni lattialta kainalooni, hyppäsin sängylle seisomaan kuin paraskin diiva ja ilmoitin kämppikselle havainnostani. Kämppis joutui sitten ottamaan äijän roolin ja ajoi rohkeasti jättitorakan keittiön kaapiston alle piiloon. Viimeiset havainnot vieraasta raapiva "kutkutkut" -ääni ja sen koommin emme ole sitä nähneet.

Että näillä eväillä parin viikon päästä Afrikkaan!  :)

Juhlia, opiskelua ja tähtiäkin

Keskiviikon allasjuhlat...  oli mukavaa ja viihdyin kuitenkin! Ne pidettiin meidän koululla, siellä oli satoja ihmisiä. Opettajat tekemässä drinkkejä, vaahtokone ja eri dj:tä. Loppuillasta löysin itseni rapsuttelemassa koiria satamasta ja uimassa meressä parin kurssilaisen kanssa.

Torstain vapaapäivä menikin nukkuessa ja ilta lukiessa. Perjantaina oli teoria- ja drinkkikokeet. Drinkkejä oli tuplamäärä opiskeltavana. Kokeet eivät menneet niin hyvin kuin aiemmin, ja nyt tunnustaa siltä, että tämä motivoitunut opiskelija meinaa pudota kärryiltä. Vapaakaato ei toimi, flairaus vaatii harjoittelua ja perjantaina olin baarissa ihan hukassa reseptien kanssa.

Huomaan etsiväni itsestäni kehityskohteita paljon, mutta toisaalta iloitsen onnistumisista. Baarissa löydän pullot jo melko näppärästi, nopeus on ihan hyvä ja muutamat drinkit luonnistuvat sen enempää ajattelematta. Silti jätin havaijibileet ja party boatin väliin, lukeakseni ja rentoutuakseni. Olenkin viettänyt viikonlopun rannalla opiskellen ja flairaillen. Kaikki 26 tähän asti opittua reseptiä alkavatkin pikku hiljaa olla hallussa.

Opiskelusta huolimatta on hyvin ehtinyt tutustua ihmisiin. Suomalaisryhmä on pieni ja ryhmän henki tiivistyy päivä päivältä. Muutaman ulkomaalaisen kanssa olen myös tutustunut paremmin. Erään norjalaisen kanssa alkaa tulla lähes tavaksi opiskella yhdessä alabaarissa. Keksimme muistisääntöjä, tsemppaamme toisiamme ja kilpailemme koulusta saaduilla drinkkikorteilla, kumpi muistaa paremmin.

Viime yönä näin pitkästä aikaa tähtitaivaan. Hassua, kun on niin lämmintä ja voi silti katsella tähtiä. Näinpä muutaman tähdenlennonkin, toiveista vaietaan.

Huomenna taas kouluun, jospa drinkkikoe menisi paremmin tällä kertaa.

Huhhei, kaksi ensimmäistä koulupäivää takana!

Koulumme sijaitsee pyöräilymatkan päässä majoituksestamme. Saamme ulkoilua päivän aikana paljon, sillä valtaosa toiminnoista on ulkona. Suureksi iloksemme koululla on uima-allas, jonne voi pulahtaa päivän päätteeksi vilvoittelemaan. Koulupäivämme muodostuvat teoriatunneista, baari-, flairtending- ja freepouringharjoittelusta. Saamme päivittäin kotitehtäväksi opetella 5-6 drinkkiä, joista on seuraavana aamuna koe. Perjantaisin on viikon teoria-asioista kokeet.

Etenemme nopeasti, mutta asiat ovat olleet toistaiseksi melko tuttuja. Kokemus baarityöskentelystä on auttanut. Kaikilla ei ole ihan yhtä helppoa. Itselleni ehkä eniten vaikeuksia on tuottanut vapaakaato - käteni eivät yksinkertaisesti tahdo ymmärtää käskyjäni, eivätkä halua taipua niinkuin niiden kuuluisi. Flairtending sen sijaan on hauskaa ajanvietettä.

Täällä olisi vaikka kuinka paljon iltaohjelmaa sun muuta tekemistä ja näkemistä, mutta kuuma koulupäivä alkaa väsyttää. Lisäksi tuntuu siltä, että varsin vauhdikkaan kesän jäljiltä tarvitsen aikaa myös vain itselleni. Olen luikkinut koulun jälkeen "kodin" alakerran baariin varjoon lukemaan, molempina päivinä. Jospa ehtisin joku päivä rannallekin, ehkäpä torstaina. Silloin meillä on edeltävän illan allasjuhlien vuoksi vapaapäivä... Huomenna siis koulu, ja pian sen jälkeen illanviettoa. :)

Poutasäätä, vihdoin!

Askel koneesta ulos ja jo niin rakkaaksi käynyt Välimeren tuoksu pelmahti kasvoilleni. Sillä hetkellä yksinäisyyden tunne väistyi, ja vaikka olinkin tuntemattomassa paikassa, tunsin oloni lämpimän kotoisaksi.

Ensimmäiset päivät vietin kuljeskellen sinne tänne, lueskellen kirjaa satamassa ja nautiskellen auringon lämmöstä. Sain seuraa pienestä mustasta koirasta, joka seuraili minua kaupungin kapeilla kaduilla. Kos vaikuttaa hurmaavalta pieneltä kaupungilta. Ihmiset ovat ystävällisiä, joskin varsin tempperamenttisiä. Kukaan ei ole ihmetellyt, tai ollut huolissaan yksin matkustamisestani. Se on saanut minut tuntemaan oloni turvalliseksi täällä.

Yksin täällä ei sen pidempään tarvitse ollakaan. Saavuin eilen EBS:n (European Bartender School) majoitukseen. Selvisi, että kurssillemme on ilmoittautunut reilusti yli sata osallistujaa. Olen jo jutustellut muutaman kanssa ja tutustunut tyttöön, jonka kanssa jaan huoneen. Kävimme eilen katsomassa yöelämää, ja täytyy todeta, että voittaahan se Kosin tupaten täysi baarikatu kotikaupunkini tyhjyyttään ammottavan. Tämä päivä menikin muiden kurssilaisten kanssa rannalla hengaillessa.

Odotan huomista ensimmäistä koulupäivää innolla. Tiedän, että kurssi tulee olemaan vaikea ja tahti on kova. En ole koskaan ollut erityisen uuttera koululainen, joten saa nähdä, kuinka käy. Onneksi on sentään motivaatio kohdillaan!

Lähtö

Horoskooppini ennusti tälle päivää pyörremyrskyä, ja sen sain. Juna hädin tuskin ehti lähteä liikkeelle kotikaupunkini asemalta, kun näin kesäheilani laiturilla ja purskahdin itkuun. Sain rauhoitettua itseni keskittymällä hömppäromaaniin, kunnes konnari saapui ja tervehti sillä tietyllä äänenpainolla: "Päivää!" Ja taas pääsi myrsky valloilleen.

Hauskaa sinänsä; keväällä valitin, kuinka tylsää elämässäni oli - kuukausi eteenpäin ja ei ollut tylsyydestä tietoakaan. Tämä kesä on ollut kaikkine turhuuksineen paras vuosiin. Olen hukannut aikaani lorvimalla, ihastunut korviani myöten ja löytänyt tusinan uusia hullunkurisia ystäviä. Lisäksi pärjäsin koirani kanssa harrastuksissa, opin monta uutta korttipeliä ja huomasin, että viini voi aiheuttaa muistikatkoksia sekä muuttaa ihmissuhteita. Suurkiitos ystävilleni, joista jokainen on tuonut oman persoonallisen vivahteensa viimeiseen kolmeen kuukauteen.

Miksi sitten pitää lähteä, vaikka jo kokemuksesta tietää olevansa siinä niin surkea? Seikkailunhalua, typeryyttä ja rahanhukkaa - vähän kaikkea. Ehkä eniten kyse on kuitenkin itsensä haastamisesta. Niin kuin eräs ystävistäni minulle taannoin sanoi: "Sinä olet päätöksesi tehnyt, ja se pitää." Onneksi on joku, joka sanoo sen ääneen ja häivyttää viimeisetkin epävarmuuden rippeet.

Sitä paitsi, syksy tulee kuitenkin kohta, ja onneksi horoskooppini lupasi huomiselle poutasäätä! Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin ja aamulla heräilen Kosilta uuteen seikkailuun! :)