sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Tunturin tyttö

Onpas kuukausi hujahtanut ohi nopeasti! Lomaviikko ystävien kanssa pohjoisessa meni aktiivisesti ulkoilmasta nauttien ja rentoutuen; ratsastusretkellä kauniin talvisissa maisemissa, kotapäivällä paikallisten vieraana, lautaillen huonossa säässä ja tunturiin eksyen. Palattiin sitten yhdessä kotiin arjen keskelle, mutta minun matkalaukkuni ja lumilautani jätettiin Ylläkselle. Viikko kotona ja lähdin takaisin pohjoiseen.

Reilu pari viikkoa olen nyt ollut täällä töissä ja tunnen itseni kaiken lumen keskellä onnellisemmaksi kuin aikoihin. Työt ovat pyörähtäneet käyntiin hyvin ja hiihtolomat pian ohi. Saan jakaa huoneen hyvän ystävän kanssa, eikä minun tarvitse olla lähes koskaan yksin. Luonto on lähellä keskuksen elämää ja maisemat hyvällä säällä upeat. Vapaa-aika menee rinteitä tutkiessa ja jos jonkinlaista aktiviteettia kehittäessä. Opettelin eräänä päivänä ajamaan moottorikelkkaakin!

Parasta tässä ehdottomasti on se, ettei juuri tarvitse ajatella ulkopuolista maailmaa. Elämä on nyt ja täällä, ja se on hyvin yksinkertaista; töitä, ystäviä ja hyvää oloa. Samalla kuitenkin kotiinlähtö on alkanut pelottaa. Täällä on niin kovin helppo lukita ajatukset menneeltä, että kynnys palata takaisin saattaa kasvaa helposti kovin suureksi. Olen aina viihtynyt pienessä kotikaupungissani, mutta nyt tuntuu siltä, että elämä siellä on särjetty, yksinäinen ja tyhjä. Siitä huolimatta aion palata sinne ensi kesäksi ja koettaa kotiutua. Onhan minulla siellä koira, perhe ja valtava määrä ystäviä. Nyt kuitenkin nautin jokaisesta hetkestäni täällä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti