Kesä kotona, rakkaiden luona. Juttutuokiot parvekkeella ilta-auringossa ystävien kanssa mojitoja nautiskellen. Retket rannalle uimaan yhdessä kaikkein kultaisimman, Rico-koiran, kanssa. Pitkät, mutta aurinkoiset ja hyväntuuliset työpäivät heinäkuussa. Aamuöinen ravustusreissu hyvän ystävän seurassa järvellä. Matka keskustasta kotiin sähköpyörän tarakalla. Kaikki muistot lämpimiä, ilman mitään turhaa dramatiikkaa. Helppoa ja tasapainoista elämää.
Heti kesän alussa sain iloisia uutisia. Ensimmäisenä sain kämppikseksi hyvän ystäväni. Olen alkanut vihata yksin asumista, joten ystävän muutto luokseni oli suuri helpotus minulle. On joku, jonka kanssa vaihtaa päivän kuulumiset, eikä kotona ole niin hiljaista. Rico-rakkauskin on ollut mielissään, minä kun olen toisinaan kotona kovin tylsää seuraa.
Toinen uutinen oli se, että minut hyväksyttiin Rovaniemelle opiskelemaan baarimestarin erikoisammattitutkintoa. Pitkin kevättalvea pohdin, missä mättää, kun tuntui jotain puuttuvan. Ei ollut mitään projektia pyörimässä taustalla ja tiedonjano kasvoi liian suureksi. Uskaltauduin hakemaan koulutukseen ja pääsin kuin pääsinkin! Koulun alkua sitten odotettiinkin koko kesä jännittäen ja lueskellen. Nyt syksyn tullen sitä sitten on; projektia, tarinoita tutkittaviksi, kysymyksiä kysymyksien perään.
Olen aina kuvitellut olevani kesäihminen, mutta tänä vuonna pysyttelin aurinkoiset päivät varjossa ja toukokuusta lähtien olen odottanut tulevaa talvea. Pari kuukautta vielä, sitten taas pohjoiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti