perjantai 11. lokakuuta 2013

Jumalallisia ja jumalattomia

Eilen eräs työkavereistani avasi keskustelun uskonnoista kysymällä minulta, olenko kristitty. Harkitsin hetken, valehtelisinko olevani. Olen kartellut täällä tätä puheenaihetta, sillä koto-Suomessakin olen huomannut, ettei uskonto ole paras mahdollinen kevyen jutustelun aihe puolituttujen kanssa. Mitä se sitten on maassa, jossa lähes kaikki kuuluvat johonkin uskontokuntaan ja valtaosa harjoittaa aktiivisesti uskontoaan?

Vastasin kuitenkin totuuden mukaisesti, etten kuulu kirkkoon. Tätäpä sitten alkoi koko työryhmä yhdessä ihmettelemään ja vuoronperään he toistivat samaa kysymystä minulta kuin varmistaakseen, että olivat ymmärtäneet oikein. Kun olin noin kolmannen kerran sanonut selkeästi "ei, minulla ei ole jumalaa, johon uskoisin", asia näytti selviävän heille. Tämän jälkeen sain vastata loputtomaan liutaan kysymyksiä: Miksi et usko? Mihin sinä sitten uskot? Mistä sinä olet tullut? Mistä sinun sielusi on tullut? Miten tuo puu on syntynyt, entä vuori? Mihin sinä menet, kun kuolet?

Heistä tuntui kerta kaikkisen käsittämättömältä, että joku voi olla uskomatta mihinkään jumalaan. Tansanian mannermaalla palttiarallaa kolmasosa väestöstä on kristittyjä, kolmasosa muslimeja ja loput hinduja, luonnonuskontojen harjoittajia tai muita. Uskonto on läsnä jokaisen arkipäiväisessä elämässä. Toki uskontoja on tuotu tänne vahvasti niin idästä kuin lännestäkin, mutta ehkä uskonnollisuus liittyy myös koulutustasoon. Ihmisellä on aina tarve kysyä, saada selitys kaikkeen. Uskonto antaa vastauksia.

Muistan kerran keskustelleeni asiasta myös yövartijamme Babun kanssa. "No God?", hän kysyi minulta hämmästyneenä. Nyökkäsin. Hän näytti sydäntä särkevän surulliselta puolestani. Uskonto on hänelle tärkeä, sillä se ohjaa elämää. Itsekin olen iloinen saamastani kristillisestä kasvatuksesta, tiedän sen ohjanneen minut omalle tielleni ja opettaneen minulle oikeita elämänarvoja. Missään tapauksessa en myöskään kiellä, ettenkö tarvittaessa löytäisi apua elämäni ongelmatilanteisiin jonkin uskonnon pyhistä kirjoituksista - mutta yhtä lailla saatan löytää avun jostain muusta elämänkatsomukseen liittyvästä teoksesta.

Työpaikalla käydyn keskustelun päätteeksi eräs nuori muslimimies hymyili minulle rohkaisevasti ja sanoi: "Minä olen varma, että sinäkin löydät vielä oman jumalasi."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti