Vihdoinkin oon terveiden kirjoissa taas! Viikonloppu on kuitenkin mennyt rennosti ottaen ja voimia keräillen.
Eilen kävimme eräässä paikassa, jonka nimesin Vinga-Tingaksi, koska oikeaa nimeä en millään muista. Se on keskustan liepeillä sijaitseva pienistä hökkeleistä koostuva kylä, jossa myydään paljon erilaisia käsin tehtyjä muistoesineitä: tauluja, patsaita, koruja, soittimia, kippoja, salaatinottimia, leikkieläimiä, pullonavaajia... Kaikkea mitä nyt voi vaan kuvitella. Ja siellä me opettelimme tinkaamaan! Tähän täytynee huomauttaa, että olen varsin surkea siinä; en uskalla, enkä kehtaa. Aina kun kuvittelin saaneeni hyvän hinnan, tajusin että olisin ehkä saattanut saada paremmankin. Mutta tinkaaminen oli itseasiassa hauskaa. Kukaan ei yrittänyt tuputtaa mitään ja tuli höpöteltyä joutavia myyjien kanssa. Kotiin lähtiessä olin jo niin harjaantunut, etten antanut taksikuskin huijata meiltä kahta tonnia pikaisen jäätelön osto -pysähdyksen takia, vaan sain sen tingattua samaan hintaan.
Illalla pääsimme testaamaan pihasaunaamme. Saunamme muistuttaa hieman savusaunaa, sillä kiukaassa ei ole piippua. En kuitenkaan usko, että sitä koko päivää lämmitellään. Hiilloksella kuitenkin mentiin, eikä lievä savun katku haitannut ketään. Oli ihanan rentouttavaa käydä saunassa, oli pitkästä aikaa puhdas olo! En ede muista, milloin viimeksi olen päässyt saunaan.
Saunan jälkeen viettelimmekin iltaa kynttilän valossa. Ensin meni sähköt, sitten generaattori. Sittenpä odoteltiinkin melko kauan sähkömiestä. Kun sähkömies tuli, lähti pelastuspartio Anna and co. hakemaan meille toista generaattoria. Matka ei ollut ollut kovin ruusuinen, sillä autokin oli juminut jonnekin kiinni. Juuri hetkeä ennen kuin he pääsivät kotiin, sähköt tulivat takaisin. Näin afrikka yllättää!
Tämän päivän ohjelmassa on ollut vain auringonottoa läheisen hotellin altaalla ja - ah niin ihanaa - pyykkäystä. Pesemme siis pyykit itse käsin sankossa. Rakkaat ystävät, jos joskus päätätte tulla tänne, älkää kerätkö pyykkiä kahta viikkoa ja minimoikaa tuomienne valkoisten vaatteiden määrä! Ennen tuskastelin joka pyykkikerralla valkoisen työpaitani kanssa - minusta tuntui, että joka pesukerran jälkeen siitä tuli entistä keltaisempi. Seurasin paikallisten pyykkäystä ja sen perusteella triplasin käyttämäni pesuainemäärän. Tämä auttoi ja jälleen minulla on vitivalkoinen paita huomista työpäivää varten.
Loppujen lopuksi pyykkäys on kuitenkin ihan mukavaa ajanvietettä, jos ei ole niin nuuka lopputuloksen suhteen. Tulee rupateltua ja hupsuteltua muiden kanssa, tai jos pyykkää yksin, saa aikaa pohtia syntyjä syviä. Niin ja jos äeti näkis, oes tytöstään ylypee!
Ps. Eilen käytiin ulkona syömässä (kyllä, uskalsin!), mä sain pihviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti