Kotiutunut

Olen aivan unohtanut kertoa teille, kuinka olen päässyt yli lievästä kulttuurishokistani ja elämä on alkanut vihdoin luistaa vieraassa maassa. Ihmettelen edelleen paikallisten huoletonta elämäntapaa, mutta olen kuitenkin löytänyt oman tieni muiden joukossa. Töissä teen valmistelut kaikessa rauhassa, enkä enää kotoiseen tapaan odota kiirettä - kiirehdin vasta sen tultua. Kun on aikaa, etsin uusia asioita ihmeteltäväksi ja jututan työkavereitani tai asiakkaitamme. Vapaa-aika kuluu muiden vapaaehtoisten kanssa jotain mukavaa puuhaillessa ja rentoutuessa. Iltaisin, muiden jo nukkuessa, saan helposti juttuseuraa yövartijastamme Babusta, vaikkei meillä yhteistä kieltä olekaan. Vapaaehtoistaloamme kutsun jo kodiksi ja koiriamme "meidän koiriksemme."

Eräs asiakas kertoi minulle tänään, että hänen tyttärensä haluaisi tulla tänne vapaaehtoistyöhön, mutta hän ei päästä turvallisuusasioiden vuoksi. Yllätyin itsekin, kuinka puolustelin Moshia. Varovainenhan saa olla joka paikassa, mutta maalaisjärkeä käyttämällä ja yhteisiä turvallisuussääntöjä noudattamalla täälläkin pärjää. Meillä on hyvä vartiointi ja koen olevani täysin turvassa kotimme valkoisten porttien sisäpuolella.

Olen jopa alkanut nauttia työmatkoistani, joilloin saan kuljeksia kaupungilla ja tulla dala dalalla yksin kotiin. Minut erottaa muista paitsi ihonvärini, myös reippaan kävelytahtini perusteella. Paikallisten hitaaseen tallustelutyyliin tuskin ihan heti opin. Ehdin kuitenkin katsella ympärilleni ja uskallan pysähtyä katselemaan kauppojen tarjontaa kadun varressa. Olkalaukustani en enää pidä kiinni puristamalla, vaan annan sen roikkua vierelläni. Tänään joku mies alkoi jututtaa ja seurata minua keskustassa. Eksytin hänet näppärästi menemällä kauppaan. 

Dala dalassa juttelen vieraiden kanssa bussin huonoista penkeistä ja milloin kenenkin selkävaivoista. Kävellessäni pysäkiltäni kotiin myöhäisiltapäivän aurinko häikäisee silmiäni. Tervehdin vastaan tulevia tuntemattomia ihmisiä swahiliksi. Pienet lapset vilkuttelevat ja heittelevät minulle ylävitosia. Silloin ajattelen, että kyllä, minun on täällä hyvä olla.
.

Kohteessa: Moshi, Tanzania

Kosilla koneesta noustessani tunsin oloni kotoisaksi. Täällä ensimmäinen ajatus oli: "Mikä tuo haju on? Virtahevon kakkaa?" Seuraavana lämpötila. Saavuin kolmen aikaan yöllä, ilma oli kuiva ja vain 15 astetta lämpöä. Hytisin nukkumaan mennessä kylmyydestä.

Tanzania Volunteersin vapaaehtoistalo, joka on kotini seuraavat kaksi kuukautta, on oikein viihtyisä. Ei tietenkään Suomen mittakaavassa, mutta ainakin meillä on lämmintä vettä, paljon tilaa, internet ja muita mukavuuksia. Kaksi paikallista naista tekee meille ruoan kolmesti päivässä. Talolla on iso piha, sauna(eräänlainen versio), vahtikoiria, kissa, kukko ja kanoja... Kuulin pihassa liikuskelevan myös apinoita. Minua ohjeistettiin, ettei niille saa näyttää hampaita. Yksi tyttö oli alkanut nauraa antaessaan apinalle herkkupalan, siitä hyvästä hän oli saanut raapaisun käteensä. Aion siis tervehtiä apinoita käsi suun edessä.

Öisin meillä on vartijana isohko vanhempi mies, joka puhuu mielellään, muttei osaa sanaakaan englantia. Hän on aina iloinen ja kuulostaa nauraessaan hieman Leijonakuninkaan Rafikilta. Häntä kutsutaan Babuksi, mikä tarkoittaa isoisää. Hauskaa sinänsä, Suomessa työpaikkallani oli aiemmin yövartija lempinimeltään Ukki, myöhemmin vartija vaihtui ja uutta vartijaa sanotaan Papaksi. Isoisä valvoo, minne ikinä menenkin!

Turvallisuus asioista täällä ollaan tarkkoja; vaikka talo sijaitseekin rauhallisella alueella, pimeän tultua ulkona liikkuminen voi olla vaarallista. Lukitsemme ovet yöksi ja pihan portit ovat aina suljettuna. Auringonlaskun jälkeen emme saa mennä jalkaisin tai pyörällä pihan ulkopuolelle. Jos haluamme mennä illalla ulos, meidän täytyy tilata taksi. Keskustassa meitä kehotetaan pitämään huolta laukuistamme päivisinkin. Yksi porukka oli saanut tänään kaupungissa seurailijan, joka oli myöhemmin ollut vailla palkkiota mukana kulkemisestaan.

Tämä päivä meni minun osaltani lähinnä myöhään nukkuessa sekä talon tapoihin ja sääntöihin tutustuessa. Huomenna pääsen tutustumaan kaupunkiin ja opiskelemaan swahilia. Jälkimmäistä odotan jännityksellä!