maanantai 23. syyskuuta 2013

Kotiutunut

Olen aivan unohtanut kertoa teille, kuinka olen päässyt yli lievästä kulttuurishokistani ja elämä on alkanut vihdoin luistaa vieraassa maassa. Ihmettelen edelleen paikallisten huoletonta elämäntapaa, mutta olen kuitenkin löytänyt oman tieni muiden joukossa. Töissä teen valmistelut kaikessa rauhassa, enkä enää kotoiseen tapaan odota kiirettä - kiirehdin vasta sen tultua. Kun on aikaa, etsin uusia asioita ihmeteltäväksi ja jututan työkavereitani tai asiakkaitamme. Vapaa-aika kuluu muiden vapaaehtoisten kanssa jotain mukavaa puuhaillessa ja rentoutuessa. Iltaisin, muiden jo nukkuessa, saan helposti juttuseuraa yövartijastamme Babusta, vaikkei meillä yhteistä kieltä olekaan. Vapaaehtoistaloamme kutsun jo kodiksi ja koiriamme "meidän koiriksemme."

Eräs asiakas kertoi minulle tänään, että hänen tyttärensä haluaisi tulla tänne vapaaehtoistyöhön, mutta hän ei päästä turvallisuusasioiden vuoksi. Yllätyin itsekin, kuinka puolustelin Moshia. Varovainenhan saa olla joka paikassa, mutta maalaisjärkeä käyttämällä ja yhteisiä turvallisuussääntöjä noudattamalla täälläkin pärjää. Meillä on hyvä vartiointi ja koen olevani täysin turvassa kotimme valkoisten porttien sisäpuolella.

Olen jopa alkanut nauttia työmatkoistani, joilloin saan kuljeksia kaupungilla ja tulla dala dalalla yksin kotiin. Minut erottaa muista paitsi ihonvärini, myös reippaan kävelytahtini perusteella. Paikallisten hitaaseen tallustelutyyliin tuskin ihan heti opin. Ehdin kuitenkin katsella ympärilleni ja uskallan pysähtyä katselemaan kauppojen tarjontaa kadun varressa. Olkalaukustani en enää pidä kiinni puristamalla, vaan annan sen roikkua vierelläni. Tänään joku mies alkoi jututtaa ja seurata minua keskustassa. Eksytin hänet näppärästi menemällä kauppaan. 

Dala dalassa juttelen vieraiden kanssa bussin huonoista penkeistä ja milloin kenenkin selkävaivoista. Kävellessäni pysäkiltäni kotiin myöhäisiltapäivän aurinko häikäisee silmiäni. Tervehdin vastaan tulevia tuntemattomia ihmisiä swahiliksi. Pienet lapset vilkuttelevat ja heittelevät minulle ylävitosia. Silloin ajattelen, että kyllä, minun on täällä hyvä olla.
.

2 kommenttia:

  1. Pidä hauskaa ja nauti siellä kaukana josakin. Täällä savossa edelleen seurataan sinun seikkailuja ja toivotaan etä päästään rauhassa kuuntelemaan tarinointia ajan kanssa sitten kun takaisin tänne kylmään pohjoiseen palaat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jepjep, sit täytyy porukalla istua iltaa ja vaihdella kuulumisia. :) Caven tiskin ääressä!

      Poista