Horoskooppini ennusti tälle päivää pyörremyrskyä, ja sen sain. Juna hädin tuskin ehti lähteä liikkeelle kotikaupunkini asemalta, kun näin kesäheilani laiturilla ja purskahdin itkuun. Sain rauhoitettua itseni keskittymällä hömppäromaaniin, kunnes konnari saapui ja tervehti sillä tietyllä äänenpainolla: "Päivää!" Ja taas pääsi myrsky valloilleen.
Hauskaa sinänsä; keväällä valitin, kuinka tylsää elämässäni oli - kuukausi eteenpäin ja ei ollut tylsyydestä tietoakaan. Tämä kesä on ollut kaikkine turhuuksineen paras vuosiin. Olen hukannut aikaani lorvimalla, ihastunut korviani myöten ja löytänyt tusinan uusia hullunkurisia ystäviä. Lisäksi pärjäsin koirani kanssa harrastuksissa, opin monta uutta korttipeliä ja huomasin, että viini voi aiheuttaa muistikatkoksia sekä muuttaa ihmissuhteita. Suurkiitos ystävilleni, joista jokainen on tuonut oman persoonallisen vivahteensa viimeiseen kolmeen kuukauteen.
Miksi sitten pitää lähteä, vaikka jo kokemuksesta tietää olevansa siinä niin surkea? Seikkailunhalua, typeryyttä ja rahanhukkaa - vähän kaikkea. Ehkä eniten kyse on kuitenkin itsensä haastamisesta. Niin kuin eräs ystävistäni minulle taannoin sanoi: "Sinä olet päätöksesi tehnyt, ja se pitää." Onneksi on joku, joka sanoo sen ääneen ja häivyttää viimeisetkin epävarmuuden rippeet.
Sitä paitsi, syksy tulee kuitenkin kohta, ja onneksi horoskooppini lupasi huomiselle poutasäätä! Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin ja aamulla heräilen Kosilta uuteen seikkailuun! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti