Poutasäätä, vihdoin!

Askel koneesta ulos ja jo niin rakkaaksi käynyt Välimeren tuoksu pelmahti kasvoilleni. Sillä hetkellä yksinäisyyden tunne väistyi, ja vaikka olinkin tuntemattomassa paikassa, tunsin oloni lämpimän kotoisaksi.

Ensimmäiset päivät vietin kuljeskellen sinne tänne, lueskellen kirjaa satamassa ja nautiskellen auringon lämmöstä. Sain seuraa pienestä mustasta koirasta, joka seuraili minua kaupungin kapeilla kaduilla. Kos vaikuttaa hurmaavalta pieneltä kaupungilta. Ihmiset ovat ystävällisiä, joskin varsin tempperamenttisiä. Kukaan ei ole ihmetellyt, tai ollut huolissaan yksin matkustamisestani. Se on saanut minut tuntemaan oloni turvalliseksi täällä.

Yksin täällä ei sen pidempään tarvitse ollakaan. Saavuin eilen EBS:n (European Bartender School) majoitukseen. Selvisi, että kurssillemme on ilmoittautunut reilusti yli sata osallistujaa. Olen jo jutustellut muutaman kanssa ja tutustunut tyttöön, jonka kanssa jaan huoneen. Kävimme eilen katsomassa yöelämää, ja täytyy todeta, että voittaahan se Kosin tupaten täysi baarikatu kotikaupunkini tyhjyyttään ammottavan. Tämä päivä menikin muiden kurssilaisten kanssa rannalla hengaillessa.

Odotan huomista ensimmäistä koulupäivää innolla. Tiedän, että kurssi tulee olemaan vaikea ja tahti on kova. En ole koskaan ollut erityisen uuttera koululainen, joten saa nähdä, kuinka käy. Onneksi on sentään motivaatio kohdillaan!